Syksy on alkanut täällä jonkinlaisella sukkamanialla. Ensimmäisenä taisivat valmistua Novitan Helpot villasukat syksy 2018 -lehdestä. Langat ja värit ovat sitä, mitä sattui varastoista löytymään, luultavasti kaikki ovat Maijaa. Sukkien lopullisesta määränpäästä ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti päätyvät joululahjaksi.
Sain valmiiksi myös yhdet ikuisuuden kesken olleet Kesävoi -sukat. Ohje on Ilona Korhosen Tähkäpäitä ja muita lempineuleita -kirjasta. Malli on helppo ja lankakin (luultavasti Regia Colormania) kiva, joten en todellakaan tiedä, miksi jäivät aikoinaan kesken. Ehkä eteen tulli vain jotain tärkeämpää tai homma tökki kärjen silmukoimiseen. Enpä ole ennen sukan kärkiä silmukoinut ja tulos oli mitä oli. No, nyt on sukat valmiina ja olen niihin ihan riittävän tyytyväinen, myös niihin kärkiin.
Ihan kivasti istuu syksyiseen luontoon tuo langan väri.
Parhaillaan puikoilla on useammatkin sukat. Ensinnäkin Villasukkien uudet kuviot -kirjasta sukat nro 19. Näiden teko on nyt ollut vähän niin kuin tauolla, syynä väärän kokoiset puikot. Tyhmyyksissäni aloitin puoli numeroa liian paksuilla puikoilla. Varren kuvioissa ei haitannut, mutta kärkiosasta tuli liian löysä. Joudun purkuhommiin, mutta eiköhän näistäkin joku päivä valmista tule. Pikkusen harmittaa myös tuo vihreän sävy, olisi pitänyt olla astetta tummempi, mutta näillä nyt mennään. Lankana näissä on Arwetta.
Samasta kirjasta uskaltauduin neulomaan myös nro 13 sukat, vähän viriteltyinä tosin. Vaihdoin paksumpaan lankaan, siihen tuttuun ja turvalliseen Maijaan. Muutin alunperin yksivärisen kuvion kaksiväriseksi ja kantapäänkin teen vahvennettuna toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa. Enkä silmukoi niitä kärkiä, niin kuin tässäkin ohjeessa on tehty. Eiköhän näitä silti voi vielä samoiksi sukiksi nimittää.
Joulupakettiin taitavat päätyä nämäkin.
Kolmannet keskeneräiset sukat saivat alkunsa, kun kaivoin esille pussillisen paksuja sukkalankoja, lähinnä pieniä jämänyssyköitä. Kelttisukkien ohje löytyi Sarita Kotkavalkaman Villasukkia vilukissoille -kirjasta.
Näiden tekoon ryhdyin ihan hetken mielijohteesta. Jämälankasukkien teko on sekä hauskaa että haastavaa. Olisin mieluusti pysytellyt harmaa - ruskea - beige -linjalla, mutta se ei nyt oikein onnistu, koska esimerkiksi tummanharmaa ja -ruskea loppuivat aikalailla heti alkuunsa. Saas nähdä, mitä näistä tulee.
Hukutaan muuten tammenterhoihin. En tiedä, onko niitä koskaan aiemmin putoillut pihalle samaan tahtiin.
Instagram ja monet blogit ovat täynnä ihania sukkia ja joskus ihmettelen, minne ne kaikki sukat oikein päätyvät. Omat tekeleeni päätyvät pääasiassa itselleni, perheelle ja lahjoiksi. Kovasti olisin utelias kuulemaan, minne sinun neulomasi sukat päätyvät.
Oma sukkavarastoni alkaa olla ihan riittävä, siksi vähän pohdiskelen tätäkin puolta. Onneksi on joulu tulossa :)
Vähän jatkan vielä utelemista. Onko sinulla tänä syksynä jotkut ihan pakko neuloa -sukat?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että edellä mainitussa Villasukkien uudet kuviot kirjassa on monetkin to do -listalle päätyneet sukat. Samoin muutamat Niina Laitisen mallit ovat odotelleet jo pidempään vuoroaan ja Novitan uudessa kirjasta ainakin Joulutarinasukat päätyvät samalle listalle. Tämä meikäläisen sukkalista tosin elää jatkuvasti, joten nähtäväksi jää, mitkä kaikki aikanaan päätyvät puikoille asti.
There is sock mania going on here. Two pairs of socks are ready and three pairs are on my needles.
I´m also little curious today. I would like to know, what do you do with all the socks you knit? Do you knit for yourself, your family, as gifts or charity?
I knit mostly for myself, my family and as Christmas gifts. Now I´m starting to think my sock stash is big enough. Luckily, Christmas is coming.
