lauantai 23. syyskuuta 2017

Kesäpusero ja syysfiiliksiä



Olen usein aikamoinen vatvoja, mitä käsitöihin tulee. Saatan vatvoa värejä, malleja ja kaikkea mahdollista lähes loputtomiin, mutta tämä Wind-down -pusero on siinä suhteessa poikkeus. Päätös puseron neulomisesta syntyi täysin hetken mielijohteesta. Enkä muuttanut ohjeesta mitään, tein täsmälleen mallin mukaisen neuleen väriä myöten.                                     

Vaikka päätös puserosta syntyi hetkessä ja langatkin hankin kutakuinkin samantien, sittemmin vauhti vähän hidastui. Pusero pääsi puikoille jo heinäkuussa, mutta toteutus otti aikansa, kun väliin tuli kaikenlaista muuta pikkuprojektia.


Lankana on Dropsin extra fine merino ja vihertävästä väristä tykkään kovasti. On ehkä vähän kesäinen väri näin syksyksi, mutta kesäksi puseron oli tarkoitus alunperin valmistuakin. Pusero on ylhäältä alas neulottu, mikä on mielestäni ehkä yksi parhaista keksinnöistä neulehistoriassa. Saumojen ompelu kun ei vaan luonnistu, ei ainakaan siististi.




Nyt puikoilla on syksyisempiä värejä mm. lapasten muodossa. Norski -lapaset ovat viittä vaille tai siis peukkuja vaille valmiit. Näiden tekemiseen liittyykin sitten paljon vatvomista, mutta siitä lisää myöhemmin.

Pyörittelen käsissäni myös ehkä noin vuosi sitten aloitettua ja sittemmin unohdettua huivin alkua. Löysin tekeleen itseasiassa viime yönä, yöhän on tunnetusti neulojan kulta-aikaa, eikös? Lankana on Noro Janome, joka on jo lähes loppuun neulottu. Koitan etsiskellä varastoista jonkun sopivan langan, josta saisi tehtyä jonkunlaisen reunuksen huiviin. Tätäkin tässä nyt vatvoskelen.






Vaikka takana ja luultavasti edessäkin on kiireinen työrupeama, vähän on ehditty syksyäkin fiilistellä. Kovin laaja-alaiseen fiilistelyyn ei pihalla voi vielä ryhtyä, jonkun sortin työrupeama on ensin edessä sielläkin.




I made a quick decision to knit a Wind down -jumper in summer. I don`t usually do quick decisions as far as knitting is concerned. It took me a while to knit it because of the other projects. The jumper is worked top down, which is one of the best inventions in the knitting world I think. Now I`m working with some autumnal colors.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lempi-pipo



Jo huhtikuussa hankin pipolankoja Eiran lankojen ystävämyynnistä, mutta enpä saanut pipoa kevään ja kesän aikana aikaiseksi. Ei ollut oikein inspiraatiota. Sopivaa ohjetta tai ideaakaan ei tullut vastaan.

Tällaisena päänsärky/niskasärky ihmisenä pipot, hatut, kaulaliinat ja huivit kuuluvat lähes jokaiseen päivään melkeinpä kesät talvet. Syystuulet puhaltelevat jo ajoittain siihen malliin, että pipot on nytkin jo kaivettu esiin. Tai pipo, sillä omistin ennen tätä Lempiä oikeastaan vain yhden syksyyn sopivan pipon ja siitä päästäänkin itse asiaan. Inspiraatiota tai ei, pipo oli tehtävä ihan tarpeeseen, kukapa nyt yhdellä pipolla pärjäisi. 

Tarvitsin sellaisen helpon, arkiseen menoon sopivan version. Ohjeen löysin lopulta ihan omasta kaapistani, Lankamaailman Modernit klassikot-lehdestä. Ohje löytyy täältäkin. Vähän tuunasin mallia omiin tarpeisiin sopivaksi eli jätin yhden pitsimallikerran pois. Tein siis piposta vähemmän lörpön. Lankana on Langin Classico (villa/polyamidi/puuvilla). Lanka sopii mielestäni vallan hyvin syyspipoon.


Tytär suostui ystävällisesti pipomalliksi. Itse olen siinä määrin epäkuvauksellinen, ettei edes takaraivosta pipo päässä onnistuttu saamaan yhtään kelvollista kuvaa.

Hyvää syksyn alkua!




I needed a new beanie so I knitted this one using Lang yarns Classico (wool/nylon/cotton). The pattern (which I changed a bit) is available only in Finnish as far as I know.
My daughter was kind enough to help me with the photo (above). We couldn't get even one decent photo from me and the beanie. I am not very photogenic. Not even behind and wearing a beanie.

Wishing you a beautiful and happy autumn!







sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Väripläjäys



Tässä viime viikonloppuna lupailemani väripläjäys. Vähän pitempään meni kuin kaavailemani muutama päivä, että sain nämä riemunkirjavat sukat ikuistettua. Kiireinen arki kaikkine yllätyskäänteineen vei kaiken ajan ja huomion, ei oikein joutanut sukkien ja kameran kanssa kuljeskelemaan. Viikkoon kuului mm. yllätysvisiitti hammaslääkäriin sekä haljennus vessanpytty ja siitä seurannut vedenpaisumus.


Takaisin päivän pääaiheeseen. Kaikkien harmaiden ja pastellien jälkeen kaipasin jotain väriä puikoille. Harmaat ja pastellit ovat ihan lemppareitani, mutta silti. Lankana näissäkin Gjestal Maija ja malli on oma kehitelmä. Nämä sukat otan omaan käyttöön niiden päivien varalle, jolloin on väriterapian tarvetta.

Valmiina odottelee myös Wind down -pusero ja Lempi -pipo, kunhan ehdin taas kameran kanssa huseeraamaan. Ehkä pian myös syyssävyiset Norski -lapaset.




Bright colors on my needles for a change. These socks I made for myself in case I need some color therapy someday. Yarn: Gjestal Maija Pattern: My own

lauantai 2. syyskuuta 2017

Pikkusukkaset



Nämä pikkusukkaset ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa. Enpä vain ole aiemmin ehtinyt niistä tänne tarinoimaan. Pengoin kesän ajan unholassa olleita sukkalanganjämiä ja löysin pieniä ja vähän isompia nöttösiä harmaata, valkoista ja vaalenpunertavaa Maijaa. Tarkoitus oli tehdä jämistä sukat nuoremmalle tyttärelle. Sukat hän saikin, mutta ei ihan pelkästään jämistä, harmaata pääväriä piti hakea yksi kerä lisää. Vähän muutakin tuli ostettua samalla lankauppareissulla, myönnettävä on. Mukaan lähti mm. ihanan värisiä Fröya-sukkalankoja. Ovatkin ihan uusi tuttavuus.




Mitään varsinaista ohjetta en noudattanut, vaan yritin kehitellä sukat saajan mieltymysten mukaan. Harmaata, simppeliä ja jotain pientä jujua. Ja matalat varret. Tuloksena syntyivät nämä Harmonia-sukkaset, kokoa 38. Nämä saivat siis muutaman mutkan kautta oikein työnimenkin.



                                     


Varsinaisten ohjeiden kirjoittaminen ei ole oikein alaani, mutta kaikessa lyhykäisyydessään tein sukat näin:

- Varressa on 56 silmukkaa. Yhden nurjan valkoisen kerroksen jälkeen 1 o 1 n -joustinta, jossa nurjat silmukat on tehty    valkoisella ja oikeat harmaalla. Varren pituus on 3 cm.

- Kantapää on vahvennettu ja tehty 28:lla silmukalla. Sivusta poimittu 14 + 1 silmukkaa.

- Kiilakavennuksissa on lisätty jokaisen kavennuskerroksen jälkeen välikerrosten määrää. (Eli kavennus, välikerros, kavennus, 2 välikerrosta, kavennus, 3 välikerrosta jne). 

- 3. kiilakavennuskerroksen jälkeen 10 krs (n. 3,5 cm) pystyraidoitusta; joka toinen s harmaalla, joka toinen v.punaisella. Jotta raidoitus ei sotkeutunut, kavennusten kohdalla tarvittaessa 2 s peräkkäin harmaalla.

- Raidoituksen jälkeen 7 cm harmaata, jonka jälkeen 8 krs (n. 3 cm) valk/harmaa pystyraidoitusta.

- Lopuksi nauhakavennukset 

Tässäpä tällainen lyhennetty pikaversio. Lankana siis Gjestalin Maija ja kolmosen puikot.

Seuraavaksi laitoin puikoille kaikkea muuta kuin harmaata harmoniaa. Tästä väripläjäyksestä lisää toivon mukaan jo aivan lähipäivinä.




I knitted footies, ankle socks or how do you call them. These Harmonia-socks are made  for my younger daughter. She likes her socks to be grey and simple. I didn´t have any specific pattern so this is kind of my own design. As you can see I even named them :)

Now I´ve got something more colorful on my needles for a change. More about this project in a few days.







                                               
 








sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tanssivat sukat



Nämä Dancing Zoe-sukat tein vanhemmalle tyttärelleni. Jos hän vain ne huolii. Sukat ovat kokoa n. 38/39. Kuvia varten tungin ne hetkeksi pari numeroa suurempiin jalkoihini, toivottavasti eivät venyneet liikoja. Käytin sukkiin Fabelia ja harmaata Maijaa. Fabelin sävy taisi olla Rose mist. 




Kuten aiemmin jo taisin mainitakin, pidin pientä taukoa sukkien neulomisen välillä. Sehän ei ole koskaan viisasta. Tovi meni selvitellessä, mitenkäs se ensimmäinen sukka tulikaan tehtyä. Suunnilleen samanlaiset sain kuin sainkin aikaiseksi. Eivät ehkä siisteimmät aikaansaannokseni, mutta käyttökelpoiset. Tyttäreni tuntien, eivät kuitenkaan säily pitkään ehjänä :)



These Dancing Zoe socks I knitted for my elder daughter. If she only will accept them. I knitted the socks from Drops Fabel (Rose mist) and Gjestal Maija (grey). These are maybe not the most carefully made socks I`ve knitted but they are useable I think. Knowing my daughter they won`t last long anyway :)
















perjantai 4. elokuuta 2017

Sekalaisia höpinöitä



Tarkoitus oli lähteä ulos reippaalle lenkille, mutta siellähän sataakin sitten kaatamalla, joten tulinkin tänne höpöttelemään. Mitään valmiita töitä ei ole esitellä, mutta keskeneräisiä sitäkin enemmän.
Ehkä ahkerimmin taidan tällä hetkellä edistää kuvassa olevaa Wind down-puseroa, joka onkin helppoa ja mukavaa neulottavaa. Olen sitäpaitsi erityisen ihastunut tuohon harmaanvihreään väriin, jota on muuten tosi vaikea saada ikuistettua juuri oikean sävyisenä. Väri näyttää kuvissa usein ihan vaaleansiniseltä, vaikkei siis sellainen olekaan. Ylhäällä olevassa kuvassa sävy on sentään sinnepäin, vaikkei kuva paras mahdollinen olekaan. Lankana on Dropsin merino extra fine.





Sukatkin on tekeillä, Dancing Zoet Fabelista ja Maijasta. Yksi valmiina ja toinen puikoilla. Kunhan taas vain muistaisi, miten se ensimmäinen tulikaan tehtyä. Ohjekin on, mutta kuuma kysymys kuuluu, noudatinko sitä kurinalaisesti. Sitä parhaillaan selvittelen. Kahden sukan välillä ei kannattaisi pitää taukoa.




Vaaleanpunainen, täysin hetken mielijohteesta tehty pusero on viittä vaille valmis. Lang Yarnsin Ellasta neulottu pusero on malliltaan lyhyt ja leveä, enkä todellakaan tiedä, sopiiko se vartalomallilleni. Jää nähtäväksi. Malli sisältää saumojen ompelua, siitä syystä pusero on vieläkin vain viittä vaille valmis. Saumojen ompelu ei ole minun juttuni. Tarinaa tästä puserosta ja langasta lisää tuonnempana, kunhan valmistuu.




Virkkauksenkin pariin eksyin jälleen ihan puolivahingossa. Eräällä kaupunkireissulla muutama viikko sitten näin lankakaupassa malliksi virkatun afrikankukan. Pakkohan se oli kotona kaivaa puuvillalankajämät esille ja verestää vähän omia afrikankukkavirkkaustaitojani. Afrikankukkien lopullinen käyttötarkoitus on vielä avoinna. Kävisiväthän ne vaikka lasinalusiksi ihan sellaisenaan. Ehkä teen niitä kuitenkin vielä lisää ja yhdistän ne toisiinsa ja keksin jotain muuta. Ne saavat nyt toistaiseksi odotella jotain suurta älynväläystä.




Tähän loppuun vielä muutamia kesäisiä kuvia sieltä sun täältä (Nuuksiosta, Kotkasta ja Kuortaneelta). Niitä, joita onnistuin nappaamaan sateen, raekuurojen ja ukkosen välillä. Ja olihan niitä ihan kauniitakin päiviä. Loma meni ihan kotimaassa pikku retkiä tehden, vähän niin kuin Suomi100-hengessä.
Ja parhaillaan sade sen kun yltyy, taitaa jäädä lenkki haaveeksi..














maanantai 17. heinäkuuta 2017

Aaltohuivi



Tämä huivi on mainio esimerkki siitä, miten ideat elävät joskus ihan omaa elämäänsä ennen kuin päätyvät valmiiksi tekeleiksi. Ainakin minun päässäni.
Tein aikoja sitten huivin tällä samalla ohjeella, jonka poimin Novita-lehdestä (kevät/2013). Tykästyin kovasti huivin malliin. Ainoa mutta oli se, että tein omani jostain punaisesta langasta. Lanka oli muuten ihana silkkilanka, mutta en sitten ollutkaan ehkä oranssinpunaista tyyppiä ja huivi on jäänyt suht vähälle käytölle. Suunnittelin tekeväni jossain vaiheessa saman huivin vaikka turvallisesta harmaasta. No enpä tehnyt, vaan teinkin tästä sinikirjavasta Novitan Aalto -langasta. Sillekin on oma tarinansa. 

Ostin langan täysin hetken mielijohteesta ruokakauppareissulla, kun pääsin hetkeksi livahtamaan lankaosastolle. Ostin pari kerää ihan vain siksi, että väritys näytti niin houkuttelevalta. Eikös se ole ihan pätevä syy? Aivan hetken mielijohteesta keksin myöhemmin myös yhdistää nämä kaksi asiaa; Vanhan kummittelemaan jääneen huiviohjeen ja kaappiini ilmaantuneet pari Aaltokerää. Eipä tullut harmaata huivia siis vieläkään. Kaipasin kesän autoreissuille jotain helppoa ja mukavaa neulottavaa ja sellainen tämä todellakin oli.




Muuten noudatin ohjetta, ainakin tietääkseni, paitsi rimpsureunan osalta. Alkuperäisessäkin on jonkinlainen rimpsu, mutta itseasiassa en siltä osin edes vilkaissut ohjetta vaan tein ihan omanlaiseni, koska käytin siihen ihan erityyppistä lankaakin. Oma reunani on tehty jämälangoista, joita nyt kotoa sattui löytymään. Vaaleansininen on Marks & Kattensin Eco Bomullia ja tummansininen jotain samantyyppistä. Olisin tehnyt reunasta yksivärisen tummansinisen, mutta lanka ei riittänyt. Huivia neuloin niin pitkälle, kuin kaksi Aaltokerää riittivät, vitosen puikoilla.
Tykästyin todella langan väreihin. Raidoitus sopii mielestäni hyvin ainaoikeinneuleeseen. Luulenpa, että huivi päätyy ahkerampaaan käyttöön kuin punainen edeltäjänsä. 






The scarf pattern is from Novita magazine (spring/2013). The ruffle I made up myself. I have knitted this same scarf using red yarn a long time ago but red wasn´n my color after all. But I liked the pattern. So I knitted it in shades of blue this time. Actually I needed a grey scarf but blue it is now. I made the scarf using Novita Aalto yarn. The ruffle is made from leftovers.