Jouluiset sukat

Näiden sukkien tarina alkoi, kun sain päähäni tehdä itselleni jouluksi polvisukat. (Kaikkien muiden joulusukkakiireiden lisäksi). Monia kivoja malleja toki löytyi, mutta kaikki kriteerit täyttävää ohjetta ei nyt heti osunut kohdalle. Halusin tehdä kirjoneulesukat, mutta nopeatekoiset sellaiset. Eli kovin ohut lanka tai liian monimutkaiset kuviot eivät tulleet kyseeseen, mitään ylimääräisiä haasteita ei nyt ollut hakusessa. Halusin kehitellä mallin, joka on jouluinen, mutta värejä vaihtamalla muuttuisi helposti vaikka syksyiseksi tai keväiseksi. Ja tässäpä ne nyt ovat kaikki edellä mainitut vaatimukset osapuilleen täyttävät Jouluiset sukat. 

Lankana on keskipaksu Maija, jota neuloo joutuisasti, mutta sukat mahtuvat kivasti talvikenkiin. Suunnilleen yhtä paksua kuin Nalle. Hankin sukkia varten valkoista ja punaista molempia 100 grammaa, punaisenkirjavaa 50 grammaa. Valkoinen meni lähes kokonaan, punaisia ja punaisenkirjavaa jäi reilusti.

Vaikka mikään varsinainen ohjeiden kirjoittaja en olekaan, ajattelin tehdä näistä sellaisen yksinkertaistetun ohjeversion, kunhan ehdin. Jos siis tarvetta ilmenee...

Ennen kuin ensimmäistäkään sukkaa oli tehty, olin jo visioinut, millaiset jouluiset kuvat näistä haluaisin. Visio on tietty aina eri asia kuin todellisuus. Täällä Etelä-Suomessa ei lumesta ole tietoakaan, mutta pimeyttä sen sijaan riittää. Sääriään kuviin lainanneen vanhemman tyttären kamera (siis ainut sellainen) kieltäytyi heti kättelyssä toimimasta. Apujoukkoihin kuului myös hetki sitten yksivuotissynttäreitään viettänyt nuori ja vilkas samojediherra.

I wanted to knit fair isle socks for myself for Christmas. I looked for an easy and quick pattern but I didn`t find one so I designed these Christmassy socks myself. By changing colours you can call them Springlike or Autumnal socks. I used Gjestal Maija yarn because it is quick to knit but the socks will be thin enough to fit into winter shoes.

Sukkamania

Syksy on alkanut täällä jonkinlaisella sukkamanialla. Ensimmäisenä taisivat valmistua Novitan Helpot villasukat syksy 2018 -lehdestä. Langat ja värit ovat sitä, mitä sattui varastoista löytymään, luultavasti kaikki ovat Maijaa. Sukkien lopullisesta määränpäästä ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti päätyvät joululahjaksi.

Sain valmiiksi myös yhdet ikuisuuden kesken olleet Kesävoi -sukat. Ohje on Ilona Korhosen Tähkäpäitä ja muita lempineuleita -kirjasta. Malli on helppo ja lankakin (luultavasti Regia Colormania) kiva, joten en todellakaan tiedä, miksi jäivät aikoinaan kesken. Ehkä eteen tulli vain jotain tärkeämpää tai homma tökki kärjen silmukoimiseen. Enpä ole ennen sukan kärkiä silmukoinut ja tulos oli mitä oli. No, nyt on sukat valmiina ja olen niihin ihan riittävän tyytyväinen, myös niihin kärkiin.

Ihan kivasti istuu syksyiseen luontoon tuo langan väri.

Parhaillaan puikoilla on useammatkin sukat. Ensinnäkin Villasukkien uudet kuviot -kirjasta sukat nro 19. Näiden teko on nyt ollut vähän niin kuin tauolla, syynä väärän kokoiset puikot. Tyhmyyksissäni aloitin puoli numeroa liian paksuilla puikoilla. Varren kuvioissa ei haitannut, mutta kärkiosasta tuli liian löysä. Joudun purkuhommiin, mutta eiköhän näistäkin joku päivä valmista tule. Pikkusen harmittaa myös tuo vihreän sävy, olisi pitänyt olla astetta tummempi, mutta näillä nyt mennään. Lankana näissä on  Arwetta.

Samasta kirjasta uskaltauduin neulomaan myös nro 13 sukat, vähän viriteltyinä tosin. Vaihdoin paksumpaan lankaan, siihen tuttuun ja turvalliseen Maijaan. Muutin alunperin yksivärisen kuvion kaksiväriseksi ja kantapäänkin teen vahvennettuna toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa. Enkä silmukoi niitä kärkiä, niin kuin tässäkin ohjeessa on tehty. Eiköhän näitä silti voi vielä samoiksi sukiksi nimittää.

Joulupakettiin taitavat päätyä nämäkin. 

Kolmannet keskeneräiset sukat saivat alkunsa, kun kaivoin esille pussillisen paksuja sukkalankoja, lähinnä pieniä jämänyssyköitä. Kelttisukkien ohje löytyi Sarita Kotkavalkaman Villasukkia vilukissoille -kirjasta. 

Näiden tekoon ryhdyin ihan hetken mielijohteesta. Jämälankasukkien teko on sekä hauskaa että haastavaa. Olisin mieluusti pysytellyt harmaa - ruskea - beige  -linjalla, mutta se ei nyt oikein onnistu, koska esimerkiksi tummanharmaa ja -ruskea loppuivat aikalailla heti alkuunsa. Saas nähdä, mitä näistä tulee. 

Hukutaan muuten tammenterhoihin. En tiedä, onko niitä koskaan aiemmin putoillut pihalle samaan tahtiin. 

Instagram ja monet blogit ovat täynnä ihania sukkia ja joskus ihmettelen, minne ne kaikki sukat oikein päätyvät. Omat tekeleeni päätyvät pääasiassa itselleni, perheelle ja lahjoiksi. Kovasti olisin utelias kuulemaan, minne sinun neulomasi sukat päätyvät.

Oma sukkavarastoni alkaa olla ihan riittävä, siksi vähän pohdiskelen tätäkin puolta. Onneksi on joulu tulossa :)

Vähän jatkan vielä utelemista. Onko sinulla tänä syksynä jotkut ihan pakko neuloa -sukat? 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että edellä mainitussa Villasukkien uudet kuviot kirjassa on monetkin to do -listalle päätyneet sukat. Samoin muutamat Niina Laitisen mallit ovat odotelleet jo pidempään vuoroaan ja Novitan uudessa kirjasta ainakin Joulutarinasukat päätyvät samalle listalle. Tämä meikäläisen sukkalista tosin elää jatkuvasti, joten nähtäväksi jää, mitkä kaikki aikanaan päätyvät puikoille asti.

There is sock mania going on here. Two pairs of socks are ready and three pairs are on my needles.

I´m also little curious today. I would like to know, what do you do with all the socks you knit? Do you knit for yourself, your family, as gifts or charity?

I knit mostly for myself, my family and as Christmas gifts. Now I´m starting to think my sock stash is big enough. Luckily, Christmas is coming.

Kaikkien aikojen villasukat

Yksi nyt syksyllä julkaistuista käsityökirjoista on 90-vuotiaan Novitan juhlakirja, Kaikkien aikojen villasukat. Mikäpäs sen parempaa, kuin kuppi kuumaa teetä, vähän herkkuja ja uutuuttaan tuoksuva uusi neulekirja nenän edessä. 

Kirjan ensimmäinen pikainen selailu ei synnyttänyt mitään kovin suuria tunteita. Tarkempi tutustuminen sivujen antiin silti kannatti. Löysin loppujen lopuksi monta mallia, jotka voisin neuloa ja todennäköisesti vielä neulonkin. Muun muassa Kide, Uutela, Uddskatan ja Marokko kuuluvat näin ensituntumalta suosikkeihini. Marokot ovat päässeet kirjan kanteen.

Sukkamallit ovat kymmeneltä eri suunnittelijalta. Omat suosikkini ovat Niina Laitisen ja Minna Metsäsen käsialaa. Alla Niina Laitisen Uddskatan ja Uutela.

Ja niitä suuria tunteitakin sain lopulta kokea. Kirjan loppupuolelta löytyvät Joulutarina -sukat, jotka ovat ihan ehdottomat lempparini. Ne haluaisin neuloa, jos vain aikaa riittää. Joululahjaksi, itselleni.

Alla Minna Metsäsen ihanat Joulutarina- ja Kidesukat.

Sukkaohjeiden lisäksi kirjasta löytyvät mittataulukot eri paksuisille perussukille ja muutakin neuleasiaa. Oman kappaleensa saa myös neulomisen vaikutukset hyvinvointiin. Niitähän riittää. Itse hoidan ainakin stressiä neulomalla, keskittymiskykyyn ei näytä auttavan… Tälläkin viikolla on kaikki mahdollinen ollut hukassa. Olen etsinyt parhaita sukkapuikkojani, hetkessä kadonnutta lankakerää ja ties mitä.

Ekstrapisteitä ansaitsevat ensimmäisen ja viimeisen aukeaman kuvat. Tunnelma kohdillaan ja kukapa voisi vastustaa lampaita. Kirjan kuvat ovat ottaneet Krista Keltanen ja Riikka Kantinkoski.

Apunani tänään oli pieniä jämänöttösiä paksua sukkalankaa, mm. 7-veljestä. Lanka vain on niin kaunista. Ne ihan pienet nöttösetkin.

Villasukkien uudet kuviot -kirja, ihan parasta kesälukemista

Tällä viikolla postista kotiutui uusi sukkakirja, Kerstin Balken Villasukkien uudet kuviot. Kyseessä ei olekaan mikä tahansa opus, vaan ihan lajinsa aatelistoa. Ainakin minun mielestäni. Kirja on tulvillaan ihanan inspiroivia malleja ja ihania väriyhdistelmiä. Mieli tekisi neuloa tältä istumalta kaikki kirjan sukat, joten edessä on todellinen valinnan vaikeus. Vähän laiskana kirjoneuleiden tekijänä puikoille pääsee ensimmäisenä todennäköisesti joku kohtalaisen yksinkertainen malli. Tässä ohessa kuvia muutamista lemppareistani.

Sukat on jaoteltu kirjassa viiteen eri osaan: värikkäisiin, merihenkisiin, luonnonläheisiin, hillittyihin ja retrohenkisiin. On monenlaisia kuvioita ja raitoja, parit yksivärisetkin.

Kaikki ohjeet on tehty ohuelle langalle, joten taidan joutua/päästä lankaostoksille. Oma lankavarastoni kun koostuu pääasiassa vähän paksummista langoista. Tai sitten taas sovelletaan ohjeita.

Ohjeet on pääosin kokoa 38/39, mutta muita kokoja varten löytyy tiedot vinkkien ja taulukoiden muodossa. Kirjan lopussa on yleisiä ohjeita ihan alkaen oikean silmukan neulomisesta kirjoneuleiden hienouksiin. Lopussa on myös neuvottu sukissa käytetyt kantapäät ja kärkikavennukset. Varsinaisissa ohjeissa ne on selitetty melko ylimalkaisesti. Niin ainakin olin huomaavinani pikaisella vilauksella. Joten saattaa olla, että ohjetta lukiessa joutuu vähän pomppimaan sivulta toiselle. Riippuen tietysti siitä, mitä kokoa tekee, miten tuttuja kyseiset kantapäät ja kärkikavennukset ovat ja miten tarkasti haluaa ylipäätään ohjetta noudattaa. 

Kaiken kaikkiaan tämä kirja tulee olemaan hiirenkorvilla viimeistään syksyllä. Olen jo pitkään ehtinyt ihastella instagramissa alkuperäisestä saksankielisestä Soxxbookista tehtyjä sukkia, joten oli tosi kiva yllätys huomata, että kirjasta on tehty suomenkielinenkin versio. 

Alla uusin kirja-aarteeni poseeraa jo vähän venähtäneiden orvokkien seassa.

I just got into my hands a Finnish translation of SoxxBook (by Kerstin Balke, Stine & Stitch). Such a great book! The book is full of inspiring patterns and lovely color combinations. I would like to knit them all so it`s going to be a hard choice.

Britteilyä

Nyt kun Briteissä on häähumu kuumimmillaan, kerronpa vähän omasta suhteestani saarivaltioon tai lähinnä siis sen kulttuuriin. Kuvissa näkyvästä keskeneräisestä tyynyviritelmästä lisää lopussa.

Brittiläisestä kulttuurista löytyy aika paljon sellaista, jonka olen oikeastaan aina tuntenut omakseni. Ensimmäisen kosketuksen saarivaltion kulttuurin sain jo lapsena, yllätys, yllätys, Enid Blytonin Viisikkokirjoista. Viisikoiden maailma jännittävine tarinoineen, kanervikkoineen, retkineen ja tietysti runsaine eväineen kolahti välittömästi.

Aikuisena Viisikkoja seurasivat luontevasti Agatha Christiet, niin kirjoina kuin leffoinakin. Tarinoissa on sopivasti menneiden aikojen lumoa kaikkine englantilaisine piirteineen. Kaikkihan evät Christien jutuista tykkää, kun ovat kuulemma vähän hidastempoisia. Itse en kaipaa mitään jatkuvaa actionia, päinvastoin. 

Oikeastaan suurin osa sarjoista, joita seuraan tai olen ylipäätään koskaan seurannut, ovat brittiläisiä. Sydämen asialla, Emmerdale, Downton Abbey, Pokka pitää, monet dekkarit ja tietysti Lovejoy, muistaako kukaan muu Lovejoyta? Loistava sarja ja loistavat näyttelijät. Ja onhan niitä muitakin hyviä sarjoja vaikka kuinka paljon.

Sitten vielä ne maisemat. Kanervanummet, poukkoilevat kukkulat, vanhat pikkukylät tai merenranta värikkäine uimakoppeineen ja veneineen. Siinäpä sielunmaisemani. Lisätään siihen vielä kaikki linnat ja muut vanhat rakennukset.

Asumismukavuuden kanssa taitaa vain olla vähän niin ja näin, eivät taida vastata kaikilta osin suomalaisia asumiskriteerejä. Pysytään kuitenkin ihan vain positiivisissa asioissa.

Yllä olevan kuvan sain nuorisolta Lontoon tuliaisena. Kuvan nimi on The Arrival ja se on muistaakseni peräisin Sherlock Holmes -museosta.

Eikä unohdeta varsinaista aihetta eli käsitöitä ja lankoja, kun kerran käsityöblogissa ollaan. Ohjeita, lankoja ja inspiroivia tekijöitä on tietysti kaikkialla, mutta poimitaanpa muutama tähän teemaan sopiva juttu. 

Fair Isle -tyylisiä neuleita ihastelen usein, vaikka en mitään kovin suuritöisiä sellaisia jaksakaan itse väsätä. Yksi ihastelemani malli on kuvassa näkyvä Felted Tweedistä neulottu villatakki (Suuri Käsityö 11-12/2011). Langassa on ihan älyttömän upeat värit.

Monilla brittiläisillä tekijöillä, esimerkiksi em. Rowanilla on myös ihanat mallikuvat. Niissä on usein upea ajaton ja myös vähän sellainen menneiden aikojen tunnelma. 

Kuvassa vilahtaa myös Felted Tweedistä neulottu pipo ja keskeneräinen lapanen, jossa lankana on mm. Colourspun.

Palataanpa lopuksi vielä siihen tyynyviritelmään, jota on täällä veivattu ja väsätty jo pari viikkoa. Alunperin oli tarkoitus virkata jonkinlainen Union Jack -tyyny. Etsin valmista ohjetta, vaan enpä löytänyt. Kokeilin ja suunnittelin jos jonkinlaista viritelmää. Lanka kärsi ja vähän pörrööntyi kaikesta purkamisesta, joten nyt ei enää pureta. Tällä mennään, vaikken ihan tyytyväinen ole kaikilta osin vieläkään. 

Lopulta siis neuloin etupuolen. Takaosaan voisi laittaa kangasta (jos omistaisi ompelukoneen…) tai pieniä isoäidinneliöitä. Tätäpä tässä nyt vatvoskelen.

Ja hörpin teetä. Ei kai brittiläisestä kulttuurista voi puhua, jos ei mainitse teetä. Teetä lipitän litratolkulla joka päivä. Hääkatsomossakin on varmasti kannullinen nenän edessä.

Eipä muuta kun hauskaa häähumua kaikille!

I love many parts of  British culture.  As a child I loved Enid Blyton`s the Famous Five. I have been a fan of Agatha Christie’s novels for many years now, I´ve read almost all of them. I´m also a fan of British crime drama and many other TV series.

Let`s not forget all the beautiful villages, historic buildings and castles. And the landscape with hills and moors. 

And tea and biscuits of course.

Narvik socks

Narvik sukka sai vihdoin parin. Tämä sukkaprojekti alkoi jo pääsiäisen tietämillä, mutta vähän venähti. Sukat oli tarkoitus tehdä ihan varastoista löytyneillä langoilla, mutta tuli pieni virhearvio ja beige lanka loppui kesken. Ensimmäisellä yrittämällä oikeaa sävyä ei löytynyt lankakaupastakaan. Väliin tuli vielä muita kiireitä ja muita neulomuksia, mutta nyt on sukkapari valmiina, sopivasti kesäksi.

Beige ja kanerva ovat Maijaa ja valkoinen taitaa olla Menitan Piaa. Ohje löytyy Dropsilta/ Narvik socks. Ja koska harvoin, jos koskaan maltan olla virittelemättä vähän omiani, tälläkin kertaa tein muutaman muutoksen. Ensinnäkin käytin siis vähän ohuempaa lankaa kuin ohjeessa, alun perin sukat on tehty Dropsin Karismasta. Varren tein koon 44/46 silmukoilla, joilla sain aikaiseksi suunnilleen koon 38 sukat. Paitsi että kärkiosasta tuli jostain syystä sen verran iso, että sukat sujahtavat ihan kivasti omaan koon 41 kaviooni. Kärkiosan tein ihan samalla perussukan ohjeella, jota lähes aina käytän eli Novitan perussukkaohje Nallelle. Alun alkaen en ollut ihan varma, kenelle sukat päätyvät, mutta taidan pitääkin ne itse. Kaikille muille ovat luultavasti turhan reilun kokoiset.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputuloksen. Väriyhdistelmä näyttää sellaiselle, kuin toivoinkin sen näyttävän ja malli on mielestäni kaunis. Se oli myös suht vaivaton neuloa, paitsi suurin rastikuvio vaati kyllä keskittymistä, myönnettävä on. 

Tänään oli tarkoitus hyödyntää kaunis, aurinkoinen päivä istuttelemalla kuvissa vilahtelevia kesäkukkia, vaan migreeni päätti toisin. Vetäydynkin tästä nyt sietämään vihlovaa päätäni, toivottavasti en ole kuitenkaan ihan sekavia kirjoitellut. 

Bambupaita

Tein muutama vuosi sitten Blend Bamboosta puseron tai oikeastaan tunikan tai itseasiassa lähes mekkohan siitä tuli. Tosi pitkä siis. Beigeä lankaa jäi pari kerää ja niistä halusin vielä tehdä jotain. Löysin tämän puseron ohjeen Lankamaailman sivuilta. Koska en kuitenkaan olisi saanut enää samaa erää beigeä, tein suosiolla puserosta monivärisen, kun en muutakaan keksinyt.

Ohje on tosi simppeli, mutta yllättävän hankalaa neulomisesta voi joskus itselleen tehdä, vaikka olisi kuinka helppo ohje ja kiva lanka. Kehtaankohan edes kertoa… Ihan ensin taisin aloittaa väärällä värillä. Viime aikoina olen tainnut tehdä villatakkeja yms. enimmäkseen ylhäältä alas, mutta tämäpä tehtiinkin alhaalta ylös. Enpä ilmeisesti samalla telkkaria katsellessa keskittynyt tarpeeksi neulomiseen. Mallinhan piti olla niin yksinkertainen, että tällainen kokenut neuloja kuvitteli voivansa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa vähän vähemmälläkin keskittymisellä. Monta senttiä ehdin neuloa, ennen kuin hoksasin virheen. 

Toisella yrityksellä tein pari kerrosta liian vähän ainaoikeaa alareunaan. Taas purettiin. Taisin purkaa vielä kolmannenkin kerran, ennen kun pääsin kunnolla edes alkuun, syytä en enää edes muista. Lopuksi unohdin vielä ainaoikean jälkeen vaihtaa suurempiin puikkoihin. En todellakaan enää purkanut, vaan vaihdoin puikot lennossa heti kun huomasin. Että sellaista sähellystä. 

Blend Bamboo on ihanan pehmeä lanka ja kivaa neulottavaa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin tehneeni tosi epätasaista jälkeä. Siinä kohdin oli jo iskeä epäusko koko puseron suhteen. Ehdin myös jo miettiä värivalintoja, onko alin väri sittenkin liian kirkkaan oranssi? Kaarrokkeen kanssakin vähän tuskailin. En oikein tiennyt, olisiko keskikohtien kavennukset kannattanut tehdä jota 2. vai 3. krs. Tein joka 3. krs, kuten vartalonkin kohdalla. Lopulta oli taas usko mennä ja viimeiset kavennukset tein joka 2. krs. 

Jälkikäsittely sai käsialan näyttämään onneksi vähän tasaisemmalta ja muutenkin paita näyttää ja tuntuu ihan kelvolliselta ottaen huomioon kaikki vaikeudet. Hihat saisivat olla ehkä himpun verran kapeammat, todennäköisesti vika on lähinnä käsivarsissa ja kuntosalin johdonmukaisessa karttamisessa. Kaiken kukkuraksi hihat ovat pikkusen eri paria. Joka tapauksessa pusero pääsee vaatekaappiin ja aion sitä myös käyttää kaiken vaivan jälkeen. Yleensä pidän villatakkia tms. puseron päällä, joten eipä niitä hihojakaan kukaan pahemmin näe. Väritkin on loppujen lopuksi ihan kelvolliset, vai mitäs mieltä olette?

Tämän päivän harmauden jälkeen loppuun vielä kuva vappuaatolta, jolloin aurinko sai krookukset suorastaan loistamaan.

I had a few skeins of Blend Bamboo. I bought some more and knitted a top. You can find the pattern here (in Finnish). I had so many problems on the way, don´t know why because it`s an easy pattern.

Kevättä puserossa

Tämä pusero pysytteli puikoilla vuoden verran, ilman sen kummempaa syytä. Lang Yarns Ella -langan ostin viime keväänä Ystävänmyynnistä aikalailla hetken mielijohteesta. Häilyin hetken beigen ja tämän keväisen heleän värin välillä, mutta päädyin lopulta siis tähän lilanvaaleanpunaiseen, osittain kanssashoppailijoiden yllyttämänä. Ohje löytyi Suuri Käsityö -lehdestä 4/2017.

Lanka on aika erikoinen, paksuus vaihtelee paljon, on paikoin todella ohutta. Neulon harvoin mitään mistään tällaisista erikoisuuksista, mutta ihan kivan näköistä pintaa tästä syntyi. Välttelen myös saumojen ompelua, mutta tässäpä jouduin siihenkin hommaan. Sain kuin sainkin puseron kasaan, mutta eihän ne saumat kovin läheistä tarkastelua kestä. Eikä epätasainen lanka nyt ainakaan helpottanut asiaa.

Jos meni vuosi puseron neulomiseen, niin ei sen kuvaaminenkaan ihan ongelmitta sujunut. Enpä ehtinyt kuvaushommiin niinä parina päivänä, kun olisi ollut ihana sää, vaan valitsin vähän viileämmän ja ennen kaikkea tuulisemman päivän. Halusin välttämättä ottaa kuvat kuitenkin ulkona, jotta väri pääsisi kivasti oikeuksiinsa. Tekele oli lentää pitkin pihoja, joten näissä kuvissa on hiukan omintakeiset asetelmat.

Lopuksi vielä tämän hetkinen taisteluparini, kesäpaita Blend Bamboosta. Monenlaisia mutkia on yllättäin ollut matkassa. Lähipäivinä selviää, tuleeko tästä mytystä kiva lisä vaatekaappiin, vai jotain ihan muuta.

The pink pullover was on my needles almost for a year. Without any particular reason.

Lang Yarns Ella is quite interesting yarn with variable structure.

Photoshooting can be challenging on a windy day. That`s why you can see the pullover in most peculiar arragements.

Yarn: Lang Yarns Ella 

Pattern: You can find the pattern here 

                                      

Villatakki ja Suomen kevät

Tätä villatakkia oli ilo neuloa. Mitään mutkia ei matkassa ollut, mikä on kohtalaisen harvinaista. En tiedä johtuuko se keskittymiskyvyn puutteesta, ymmärryksestä vai ihan vain taitojen puutteesta, mutta yleensä onnistun aina jotain sähläämään. Melko poikkeuksellisesti siis tämän villatakin tekeminen sujui kuin tanssi. No ei nyt ehkä ihan, mutta melkein.

Kuvissa villatakin lisäksi Suomen kevät, sellaisena kuin se täälläpäin esiintyi muutama päivä sitten.

Villatakki on Dropsin mallistosta, Summer leaves cardigan nimeltään. Ylhäältä alas neulottu, joten ei saumojen ompelua, mikä jaksaa aina ilahduttaa tällaista onnetonta saumojen ompelijaa. Dropsin sivuilta löytyy myös ohjeet samaan sarjaan kuuluviin puseroon ja toppiin.

Otin senkin riskin, että vaihdoin ohjeessa olevan langan toiseen. Vaihto kannatti, ainakin omasta mielestäni. Käytin Hjertegarnin Organic Trioa, jossa on merinoa, puuvillaa ja silkkiä. Tykkäsin neuloa ja villatakista tuli kesäisen kevyt. Tosin vielä ei ole tietoa, miten lanka käytössä käyttäytyy. 

Lankaa kului M-kokoon reilut 4 kerää eli ehkä noin 230 g. Organic Triossa on muuten aivan ihanat värit. Oli vaikea pysytellä harmaassa, jolle nyt oli tilausta. Toisaalta onneksi väri oli mielessä valmiina, muuten valinta olisikin ollut lievästi sanottuna vaikea. Pari kerää liilanpunaista nappasin tosin mukaan ihan vain varalle.

Yhden valmiin villasukankin olen saanut aikaiseksi. Yhden siksi, että ruskea lanka loppui kesken. Lähdin jo langanhakureissullekin, mutta eipä oikeaa sävyä ollut edes kaupassa. No, nyt kuulemma olisi, jos vain ehtisi hakea.

Narvik -sukkienkin ohje löytyy Dropsilta. Palaan näihin myöhemmin, kunhan saan sukalle parin aikaiseksi.

Tällä hetkellä tekeillä on myös lyhythihainen pusero Blend Bamboosta ja aina ei homma todellakaan suju kuin tanssi. Yksinkertaisen mallinkin kanssa voi joutua yllättäviin vaikeuksiin, mutta niistä lisää tuonnempana. Josko kehtaan edes kertoa…

Pattern: Summer leaves cardigan by Drops

Yarn: Hjertegarn Organic Trio (merino, cotton and silk)

This cardigan was such a joy to knit. Lovely seamless top down pattern. 

Photos above, you can also see spring in Finland a few days back.

I´m knitting Narvik socks at the moment. Unfortunately, I ran out of yarn.

Loppuun vielä vähän pääsiäismuisteloita..

I know Easter has passed …